Blogi Etusivu Johdanto Valaistuminen  /  Buddha Chaitanya Jooga Vedanta Muut

Krishna pähkinänkuoressa

Huilua soittava Krishna on eräs hindulaisuuden tunnetuimmista ja rakastetuimmista jumaluuksista. Nimi Krishna tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä “mustaa”, “tummaa” tai “tummansinistä”, viitaten Krishnan ihonväriin. Nimen on tulkittu myös tarkoittavan “kaikkia viehättävää” (“krish” — karṣaṇa) ja “henkistä autuutta” (“na” — ānanda) tavujen juurimerkityksiä tulkiten.

Teologiaa

Eri hindulaisuuden perinteet tulkitsevat Krishnan jumaluutta eri tavoin. Jotkut ajattelevat — yleisesti tietosanakirjoista luetun version mukaisesti — tämän olevan Visnun kahdeksas avatara. Toiset, kuten Sri Chaitanyan seuraajat, taas ajattelevat Krishnan olevan alkuperäinen jumaluus, jonka ilmentymiä Visnun eri muodot ovat. Jälkimmäisen suuntauksen seuraajat ajattelevat myös Krishnan asuvan omalla henkisellä planeetallaan, Golokassa, kaikkien henkisen taivaan Vaikuntha-asuinsiojen ylimmällä alueella.

Valtaosa Vaisnava-traditiosta, Visnun tai Krishnan seuraajista, on maailmankatsomukseltaan periaatteessa monoteistinen; uskotaan yhden jumaluuden olevan alkuperäinen, kaiken alkulähde ja luoja. Tämä jumaluus on kuitenkin myös kaikkialla läsnä panteismin tavoin brahman-maailmanhengen hahmossaan, sekä ilmentää eri mahtinsa useina alisteisina jumaluuksina, joita polyteistit näiden alkuperää ymmärtämättä palvovat. Alkuperäinen persoonallinen jumaluus, tämän lukemattomat energiat ja maailmanhenki ovat monismin kaltaisesti yhtä, jakamatonta kokonaisuutta joka ilmenee lukuisin eri tavoin. Vaisnavismin jumalkuva on siis luonteeltaan varsin kattava.

Kuvaus Krishnasta

Yleisimmin Krishna kuvataan ajaltaan Vrajan seudulla, viehättävänä nuorukaisena. Hänen ihonsa hohdetta verrataan tummaan monsuunipilveen. Hänen laineilevat, tumman kiiltävät hiuksensa valuvat pitkin hänen olkapäitään. Krishnan huulet muistuttavat granaattiomenan kukkia, hänen silmänsä lootuksen terälehtiä. Korvissaan tällä on Makara-hain, lemmenjumalan symbolin, muotoiset korvakorut. Yleisimmin Krishna kuvataan pukeutuneena hohtavan keltaiseen dhoti-vaatteeseen ja samanväriseen ylle kietaistavaan shaaliin. Krishnan hiukset on usein koristeltu erilaisin tuoksuvin metsäkukin, kukkaseppeleen koristaessa hänen rintaansa. Krishnan alituinen kumppani, lumoava huilu, on vyölle kietaistuna hänen mukanaan.

Krishnan elämä

Krishnan syntymä

Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa., ilmestyi Mathuran kaupungissa pohjois-Intiassa Vasudevan ja Devakin poikana näiden ollessa teljettyinä Kamsan, alueen hirmuvaltiaan, vankityrmässä. Krishnan kerrotaan ensin ilmestyneen heille nelikätisessä Visnu-muodossaan, sitten omaksuen lapsen hahmon hyväksyen nämä vanhemmikseen. Kuningas Kamsa oli teljennyt Vasudevan ja Devakin peläten näiden yhdeksännen pojan, jonka oli ennustettu tämän tappavan, syntymää.

Krishnan henkisen mahdin voimasta kaikki vankilan vahdit nukahtivat tämän ilmestyessä. Vasudeva, haluten säästää pienokaisen elämän, vei Krishnan Gokulaan ystävänsä Nandan luo. Nandan vaimo, Yasoda, oli juuri synnyttänyt tyttölapsen — Krishnan henkisen mahdin ilmentymän, Yoga-mayan — ja synnytyksestä voipuneena nukahtanut vuoteeseensa. Vasudeva vaihtoi Krishnan tyttölapsen tilalle, palaten Mathuraan vankityrmäänsä. Kamsan kuullessa yhdeksännen lapsen syntymästä ryntäsi tämä tyrmään ja tarttuen lasta jaloista yritti surmata hänet kivilattiaan paiskaten. Lapsi kuitenkin lensi ilmaan omaksuen hirvittävän Durga-jumalattaren muodon, Kamsan typeryyttä moittien. Durga kertoi sen lapsen, joka hänet tulisi surmaamaan, jo syntyneen toisaalla.

Joidenkin kertomusten mukaan Mathurassa ilmestynyt Krishna oli alkuperäisen Vrajan Krishnan osittainen ilmentymä, joka sulautui tämän olemukseen Vasudevan saapuessa Vrajaan. Tässä muun muassa Vrindavanan Gosvamien esittämässä versiossa Yasodan kerrotaan synnyttäneen kaksoset, joista toinen oli alkuperäinen Vrajan Krishna itse.

Krishnan lapsuus

Eliminoidakseen tulevan uhan Kamsa lähetti Gokulaan, Krishnan lapsuusvuosien asuinpaikkaan, eri muotoja omaksuneita demoneja tätä tappamaan — menestyksettä. Näiden joukossa mainittavia olivat muun muassa lastenhoitajaksi pukeutunut, rintansa myrkyllä sivellyt Putana-noita, josta Krishna maidon lisäksi imikin eloilman ulos, ja pyörremyrskyn hahmossa tullut Trinavarta, joka nosti vauva-Krishnan taivaan ääriin, sieltä Krishnan alati lisääntyvän painon vuoksi maahan romahtaen. Lapsuusvuotensa Krishna vietti vanhempiensa Nandan ja Yasodan huostassa näiden vanhempainrakkaudesta nauttien, usein erilaisia ilkitöitä ja kepposia tehden, kuten pienen pojan tapoihin kuuluu.

Krishna poikana

Poikavuotensa Krishna vietti ystäviensä kanssa Vrajan niityillä telmien, lehmiä paimentaen ja huilua soitellen. Näinä vuosina hän kohtasi myös Yamuna-joen saastuttaneen Kaliya-käärmeen painiottelussa tämän kukistaen, sekä Dhenuka-aasidemonin kumppaneineen kuperkeikkaa puun latvoihn heittäen. Ystäviään suojellakseen Krishna nielaisi kerran kokonaisen metsäpalon. Tapasipa hän Brahmankin, hindujen luojajumalan, joka luuli Krishnaa tavalliseksi pojaksi, mutta totesi lopulta nolona tämän olevan itseään huomattavasti mahtavampi.

Tämän ajanjakson kenties tunnetuin tapahtuma on Govardhana-kukkulan nostaminen. Krishnan keskeytettyä taivaan jumala Indralle suoritettavan uhrimenon, Indra lähetti liikkeelle tuhon sadepilvet ja myrskyt Vrajan kylän tuhotakseen. Kylän asukkaita, rakkaita ystäviään ja sukulaisiaan, suojellakseen Krishna piti Govardhan-kukkulaa yllä vasemman kätensä pikkusormella viikon päivät, päihittäen Indran ja pelastaen rakkaansa.

Krishna nuorukaisena

Krishnan nuoruusvuodet kuluivat mukavasti Vrajan paimentyttöjen seurassa. Nämä, joista Radha etummaisena, viehättyivät tämän suloiseen huilunsoittoon, rientäen keskiyöllä metsään tätä tapaamaan. Heidän kanssaan Krishna esitti kenties kaikista leikeistään kuuluisimman, rakkauden täyttämän yöllisen Rasa-tanssin. Näinä vuosina Krishna kohtasi myös härän muotoisen Arista-demonin, hevosena ilmestyneen Kesi-demonin ja paimenpojaksi naamioituneen Vyoma-demonin.

Kohti Mathuraa

Pian kuitenkin, julman kohtalon myötä, Vrajaan saapui Akrura, Krishnan eno, joka oli tullut tätä noutamaan Mathuraan Kamsan käskystä. Velvollisuudentuntoisena Krishna sinne lähtikin veljensä Balaraman kanssa, vanhemmistaan Vasudevasta ja Devakista huolissaan. Saavuttuaan Mathuraan veljekset kohtasivat suuren areenan keskellä raivokkaan Kuvalayapida-elefantin sekä hurjat painijat Canuran ja Mustikan, nämä kaikki kukistaen ja sen jälkeen pahan Kamsan surmaten. Tämän jälkeen hyveellinen Ugrasena, Kamsan isä ja tämän vallasta syöksemä aiempi hallitsija, palautettiin valtaan rauhan ja hyvinvoinnin palatessa seudulle.

Dvarakan kaupungissa

Kamsan kuoltua tämän appi, Jarasandha, hyökkäsi armeijansa kanssa Mathuran kaupunkiin vävynsä kuoleman kostaakseen. Krishnan johdolla Kamsan armeija kukistettiin kaiken kaikkiaan seitsemäntoista kertaa. Tämän jälkeen Krishna asettui rakennuttamaansa Dvarakan kaupunkiin Intian länsirannikolle, avioituen yhteensä 16108 kuningattaren kanssa, joista etummaisina Rukmini ja Satyabhama. Kerrotaan, että Krishnalla oli joka kuningattarelle oma palatsi, ja jumalaisen mahtinsa avulla tämä olikin jokaisen palatsissa yhtä aikaa.

Kuruksetran taistelu

Mahabharata-teoksesta tunnettussa suuressa Kuruksetran taistelussa selviteltiin Pandava- ja Kaurava-perheiden välejä. Viisi Pandun poikaa, Arjuna, Yudhisthira, Bhima, Nakula ja Sahadeva, kaikki Krishnan läheisiä ystäviä Dvarakan kaupungissa, olivat taistelun pääosissa. Sodan alkua odoteltaessa Krishna puhui kuuluisan Bhagavad-gitan Arjunan epäröinnin hälventääkseen ja ihmiskuntaa opettaakseen.

Tärkeitä henkilöitä

Kokoelma tärkeitä henkilöitä, jotka osallistuvat Krishnan päivittäiseen elämään Vrajassa:

Vrajan paimenettaria

  • Radha — Krishnan ikuinen rakastettu, kaikista Vrajan tytöistä etummaisin. Alkuperäinen korkeimman energian ilmentymä.
  • Lalita, Visakha, Citra, Indulekha, Campakalata, Rangadevi, Tungavidya, Sudevi — kahdeksan tärkeintä Radhan ystävätärtä.
  • Vrinda — Vrajan metsien jumalatar, Radhan ystävätär.
  • Ananga Manjari — Radhan pikkusisko.
  • Rupa Manjari — Radhan palvelijattarista etummaisin.

Vanhempia

  • Nanda — Krishnan isä, Vrajan paimentolaisyhteisön johtaja.
  • Yasoda — Krishnan äiti, Krishnan vanhempainrakkauden etummaisin esimerkki.
  • Vrisabhanu — Radhan isä, Nandan ja Yashodan tuttava.
  • Kirtida — Radhan äiti.
  • Mukhara — Radhan isoäiti.
  • Paurnamasi — Kylän tietäjätär, joka toisinaan järjestää Radhan ja Krishnan tapaamisia.
  • Jatila — Radhan pahantuulinen, alati epäilevä anoppi.

Ystäviä

  • Balarama — Krishnan isoveli.
  • Subala — Krishnan ystävistä läheisin.
  • Madhumangala — Krishnan pulska bramiiniystävä.
  • Sridama — Krishnan ystävä, Radhan veli.

Eläimiä

  • Tungi — Radhan lemmikkivasikka
  • Kakkhati — Radhan lemmikkiapina
  • Mangala, Pingala — Krishnan rakkaita lehmiä
  • Daksa ja Vicaksana — Krishnan kaksi lemmikkipapukaijaa

Tärkeitä paikkoja Vrajassa

Valikoima tärkeitä Krishnan leikkien paikkoja Vrajassa:

  • Govardhana — Kukkula, jonka Krishna nosti ilmaan, ja jonka ympärillä hän paimentaa lehmiä ystäviensä kanssa päivittäin.
  • Radha-kunda — Radhan lampi, jossa Krishna ja Vrajan paimentytöt uivat ja leikkivät päivittäin, ja jonka ympärillä he viettävät keskipäivällä aikaansa. Tämän vieressä Syama-kunda, Krishnan lampi.
  • Varsana —Radhan ja tämän ystävättärien asuinkylä.
  • Nanda-grama — Krishnan asuinkylä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Radhan kylästä.
  • Yavat — Radhan aviopuolison ja appivanhempien asuinpaikka, josta tämä karkaa salaa Krishnaa tapaamaan.
  • Vamsi-vat — Paikka, jonne Krishna kutsui huilunsa soinnuin Vrajan tyttöjä tanssimaan.
  • Yamuna — Vrajan läpi virtaava joki.
  • Surya-kunda — Lampi, jonka rannalla on auringonjumala Suryan temppeli, jossa Radha päivittäin tätä palvoo.
  • Gostha — Termi, jolla viitataan yleisesti Vrajan laitumiin, joissa Krishna vaeltelee ja lehmiään paimentaa.

Kirjallisuus

Kenties parhaiten Krishna tunnetaan puhumastaan Bhagavad-gitasta, joka on osa Mahabharataa, Intian kirjallisen historian laajinta eeposta. Vanhat Purana-historiikit, näistä etummaisena ja suosituimpana myös Srimad Bhagavatamina tunnettu Bhagavata-purana, kertovat lukuisia kertomuksia Krishnasta, usein omia nyanssejaan kertomuksiin lisäten. Myös Harivamsa on vanha ja tunnettu Krishnan tarinaa esittelevä eepos. Jayadevan kuuluisa Gita-govinda –runoelma kuvaa Radhan ja Krishnan rakkautta Rasa-tanssin yhteydessä.

Yleisesti tunnettujen teosten ohella kullakin Vaisnava-perinteellä on omat teoksensa, jotka ilmentävät näiden yksilöllistä lähestymistä Krishnaan. Esimerkkinä mainittakoon Nimbarka-perinteen Sanat-kumara-samhita sekä Gaudiya Vaisnavien Govinda-lilamrita, jotka molemmat keskittyvät Krishnan iäti toistuviin asta-kaliya-lilana tunnettuihin päivittäisiin leikkeihin.

Krishnan palvonta

Vaisnava-traditioissa eli Visnulle omistautuneissa perinteissä erityisesti Krishnaan ovat keskittyneet Madhvan perinne, Vallabhan perinne, Nimbarkan perinne ja Sri Chaitanyan perinne. Näistä jälkimmäiset kaksi palvovat Krishnaa yhdessä Radhan kanssa, Vallabha keskittyy Krishnaan lapsena ja Madhva Krishnan majesteetilliseen hahmoon. Lisäksi on olemassa lukuisia pienempiä Krishnalle omistautuneita traditioita.

Palvonnan muotoja on monia. Yleisimmät tavat ovat Krishnasta kuuleminen, hänen nimiensä ja tekojensa kuvailu ja niistä laulaminen, Krishnan meditointi ja tämän palvelus arca-vigrahan eli jumalhahmon muodossa temppeleissä ja alttareilla. Krishnan palvontaa kutsutaan bhaktiksi, antaumukseksi.

Bhakti-rasamrita-sindhu –nimisessä teoksessaan Rupa Gosvami, Sri Chaitanyan oppilas ja eräs suurimmista keskiajan Intian teologeista, on esitellyt 64 pääasiallista bhakti-palvonnan menetelmää joita tutkittakoon erillisessä artikkelissa. Näistä antaumuksen eri muodoista voi kukin valita itseään eniten koskettavat, lähestyen Krishnaa sekä ulkoisin toimin että sydämensä tuntein.
Takaisin ylös
Tekstit © 2007-2017 Ananda Loponen   •   Saa kopioida ja jakaa   •   Tulostettava versio Tulostettava versio!   •   Lähetä sähköpostia Lähetä sähköpostia!