Blogi Etusivu Johdanto Valaistuminen  /  Buddha Chaitanya Jooga Vedanta Muut

Neljä jaloa totuutta

Eräs Buddhan opetusten kulmakivistä on oppi neljästä jalosta totuudesta. Näiden perustalle rakentuu koko buddhalainen maailmankuva. Neljä jaloa totuutta ovat:

  1. Kärsimys (dukkha). Olemassaolo on kärsimystä täynnään — mitä kärsimys on?
  2. Kärsimyksen synty (samudaya). Mistä kärsimys saa alkunsa?
  3. Kärsimyksen lakkaaminen (nirodha). Miten kärsimys kohtaa loppunsa?
  4. Tie kärsimyksen lakkaamiseen (magga). Mikä on tie, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen?

Totuutta kärsimyksestä verrataan sairauteen, sen alkuperästä sairauden syntyyn, sen lakkaamisesta sairauden paranemiseen, ja lakkaamiseen johtavaa tietä lääkkeeseen.

Palinkielinen sana dukkha, joka on ehdollistuneen olemassaolon peruspilari, viittaa kärsimyksen ohella muunmuassa merkityksiin murhe, tyytymättömyys, vajavaisuuden tunne, epämiellyttävyys ja rasitus. Suomennamme sen kärsimyksenä.

Kärsimyksen luonne

Kärsimyksen luonteesta (dukkha) Buddha opetti seuraavasti (SN 56.11):

"Tämä, munkit, on jalo totuus kärsimyksestä: Syntymä on kärsimystä, vanheneminen on kärsimystä, kuolema on kärsimystä; suru, murehdinta, kipu, ahdinko ja epätoivo ovat kärsimystä; vieroksutun seura on kärsimystä, ero rakastetusta on kärsimystä, haluamansa tavoittamattomuus on kärsimystä. Lyhyesti sanottuna, viisi takertumisen kohdetta ovat kärsimystä."

Ensimmäinen kärsimyksen luokka on suora kehon tai mielen kärsimys, toinen on väistämättömästä muutoksesta aiheutuva kärsimys, ja kolmas epätäydelliselle maailmalle luontainen neutraali tyytymättömyyden kärsimys.

Olemassaolon viisi perustavaa osa-aluetta joihin kaikki oleva kulminoituu, ja jotka ovat takertumisen kohteena, ovat seuraavat:

  1. Karkea materia (rupa). Kaikki kiinteästä, nestemäisestä, energeettisestä ja kaasumaisesta aineesta ilmentyneet fyysiset ilmiöt.
  2. Tunteet (vedana). Aistikohteista tai ajatuksista syntyneet positiiviset, negatiiviset ja neutraalit tunteet.
  3. Havainnot (sanna). Aistikohteiden ja ajatusten havaitseminen.
  4. Mielen rakennelmat (sankhara). Aistikohteisiin ja ajatuksiin kohdistetut nautintoon, kärsimykseen ja neutraaliin tilaan päätyvät mielen sepitelmät.
  5. Tietoisuus (vinnana). Aistikohteiden ja ajatusten olemassaolon tiedostaminen.

Kärsimys ja tyytymättömyys sisältyvät luonnostaan näihin häilyviin ilmiöihin, jotka ilmenevät ja katoavat jatkuvassa tietoisuuden ja materian vuorovaikutuksen virrassa. Kaikilla ilmiöillä kuvataan olevan kolme perusominaisuutta:

  1. Tilapäisyys (anitya). Kaikki alkunsa saanut tulee loppunsa kohtaamaan.
  2. Kärsimys (dukkha). Tilapäisyydensä johdosta kaikki tavoiteltu johtaa lopulta murheeseen.
  3. Ei-itse (anatta). Ollen tilapäisiä ja murheen alhoja, mikään oleva ei ole pysyvä, ikuinen itse.

Yllämainitut tekijät eivät kuitenkaan itsessään ole kärsimyksen syitä; ne ovat pikemminkin kärsimyksen agentteja, valtuutettuja kärsimyksen välittäjiä ainoastaan kärsimyksen juurisyyn läsnäollessa.

Kärsimyksen synty

Kärsimyksen synnystä (samudaya) Buddha opetti seuraavasti:

"Ja tämä, munkit, on jalo totuus kärsimyksen synnystä: janoaminen joka aikaansaa olemassaolon jatkumon, jonka muassa tulevat intohimo ja mielihyvä, eri kohteiden nautinto – toisin sanoen, aistinautintojen janoaminen, tulemisen janoaminen ja tulemattomuuden janoaminen."

Kärsimyksen syynä eivät ole ilmiöt itsessään; kärsimyksen synnyttää janoaminen, kyltymättömät toiveet. Ilmiöiden luonteesta tietämätön odottaa tiedostaen tai alitajuisesti ilmiöiltä epätodellista vastinetta toiveilleen.

Kolme janoamisen kategoriaa ovat:

  1. Aistinautintojen janoaminen. Erilaiset nautinnot, jotka syntyvät aistien tullessa yhteydessä toivottujen aistikohteiden kanssa.
  2. Tulemisen janoaminen. Kaipuu nykytilaa parempien olemassaolon tasojen saavuttamiseen tässä maailmassa tai tuonpuoleisessa.
  3. Tulemattomuuden janoaminen. Nihilistinen kaipuu olemassaolon lakkaamiseen vailla ymmärrystä kärsimyksen syistä.

Näiden kohteiden tavoittelu muuttaa kohteet kärsimyksen ja tyytymättömyyden välittäjiksi. Saavutetusta luopuminen johtaa murheeseen. Vältellyn saapuminen johtaa murheeseen. Tavoitellun tavoittamattomuus johtaa murheeseen. Janoaminen johtaa murheeseen.

Kärsimyksen lakkaaminen

Kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha) Buddha opetti seuraavasti:

"Ja tämä, munkit, on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta: juuri tämän janoamisen jäännöksetön haihtuminen ja lakkaaminen, siitä luopuminen, sen vapauttaminen ja irti päästäminen."

Janoamisen lakatessa juuriaan myöten myös kärsimys kohtaa loppunsa. Tätä tavoittelusta ja kärsimyksestä vapaata täydellistä vaikenemisen tilaa kutsutaan nimellä nirvana. Nirvanan ihmisymmärryksen ylittävä tila ymmärretään kokemuksen kautta; kaikki kuvaukset ovat väistämättä vajavaisia.

Nirvanaa kuvataan syntymättömänä, aluttomana, luomattomana, ehdollistumattomana, kaikkien kahleiden tuolla puolen olevana lopullisena tilana. Yksinomaan nirvana, havainnot ja tunnetun olemassaolon ylittävä tyyntyminen, on ikuinen ja pysyvä tila.

Tie kärsimyksen lakkaamiseen

Tiestä kärsimyksen lakkaamiseen (nirodha) Buddha opetti seuraavasti:

"Ja tämä, munkit, on jalo totuus harjoituksen tiestä joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen: juuri tämä jalo kahdeksanosainen tie – oikea näkemys, oikea päättäväisyys, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea ponnistelu, oikea tarkkaavaisuus ja oikea keskittyminen."

Tie murheesta nirvanaan koostuu kahdeksasta osasta, jotka pitävät sisällään viisauden (1-2), etiikan (3-5) ja mielen hallinnan (6-8).

  1. Oikea näkemys (samma ditthi). Oikeanlainen ymmärrys olemassaolon luonteesta, neljästä jalosta totuudesta.
  2. Oikea asenne (samma sankappa). Päättäväisyys nautinnonjanosta luopumiseen, hyvän tahdon toteuttamiseen ja väkivallattomuuteen.
  3. Oikea puhe (samma vaca). Pidättäytyminen valheesta, eripuraisuudesta, karkeasta puheesta ja joutavasta keskustelusta.
  4. Oikea toiminta (samma kammanta). Pidättäytyminen tappamisesta, varastamisesta ja seksuaalisista rikkomuksista.
  5. Oikea elinkeino (samma ajiva). Ammatti, joka ei ole kahdeksanosaisen jalon tien periaatteiden vastainen.
  6. Oikea ponnistelu (samma vayama). Pyrkimys välttää tulevaa pahaa ja irtautua olevasta pahasta, sekä tavoitella hyvää ja kehittää olevaa hyvää.
  7. Oikea tarkkaavaisuus (samma sati). Jatkuva ilmiöiden valpas havaitseminen ja ymmärtäminen viisauden silmin.
  8. Oikea keskittyminen (samma samadhi). Muun poissulkeva mielen yhteen kohteeseen keskittäminen ja sitä seuraavat syvän meditaation tilat.

Jaloa kahdeksanosaista tietä tullaan käsittelemään laajemmin erillisessä artikkelissa.

Lisäluettavaa

  • Oppi neljästä jalosta totuudesta esiteltiin ensimmäisen kerran Dhammachakkappavattana Sutta -nimen saaneessa keskustelussa, Buddhan ensimmäisessä valaistumista seuranneessa puheessa.
  • Kärsimyksen luonnetta käsitellään laajemmin Saccavibhanga Sutta -nimisessä keskustelussa.
  • Perinpohjaisemmin neljää jaloa totuutta käsitellään esimerkiksi Thanissaro Bhikkhun kokoamassa The Four Noble Truths - A Study Guide -teoksessa.
Takaisin ylös
Tekstit © 2007-2017 Ananda Loponen   •   Saa kopioida ja jakaa   •   Tulostettava versio Tulostettava versio!   •   Lähetä sähköpostia Lähetä sähköpostia!